| Jiri pitääkin tutustumisbileet sen omassa kämpässä, joka on ihan Tampereen keskustassa oleva kerrostalo, jossa on punaisia mosaiikkilaattoja. Caritalle, joka jostain syystä on mukana, tulee mieleen porvarillinen olohuone, mut mua ne muistuttaa lähinnä kylppäristä.
Ovessa on Jirin ja Teipan sukunimet ja se tuntuu itsestäänselvältä, kun Jiri sanoi joskus, ettei asu ihan yksin siellä. Eteinen on kuin Caritan luona, samanlainen palapeilikin vielä. Keittiössä ei oo tasoja, kaikki tavarat on lattialla. Olohuone on suuri ja sinne pääsee siitä, missä Caritalla on vessa. Makuuhuoneen ovi on vastapäätä ja kiinni. Menen avaamaan sitä ja luulen, että Jiri kieltää, mutta näen patjan lattialla, suomiviinapulloja, hiiren kokoisia ötököitä, taulutelkkarin ja ne strobovalot.
Jiri itse näyttää aivan kamalalta, ei tuoksu enää pesuaineelta vaan märältä maalta ja tärisee niin, että mun on ees vaikea laittaa käsiä sen ympäri.
"Mitä sulle on tapahtunu?"
"No Kukkis muistatko, ku kysit, että syönkö mä?" "- Ni näitä mä syön"
Jiri näyttää harmaata suden tai kanin tai oravan häntää ja joku ilmasee inhonsa, mut unessa eläinten metsästäminen ravinnoksi (ja syöminen raakana siitä keittiöstä päätellen) ei oo mitenkään outoa puhumattakaan siitä, et Jiri ees nälkäkuolemassa tappais eläimiä. Se selittää vielä, miten välillä se ottaa kaupasta kaikkea pientä ja puolustelee itseään sanomalla, että vaan sen verran, kun on pakko. (Mikä niin ikään ei oo sen tyylistä)
Ei Jiri oo koskaan ollut niin sekaisin ja hätäännyn. Kysyn Teipalta, mitä se oikein tekee kaiket päivät, kun se ei oo huomannut eikä huolehdi Jiristä. No unilogiikallani Teipa on työnarkomaani (koska eilen se sanoi wow-chatissa, et ehkä pitää lopettaa ku aamulla on töitä..) ja se selittää kaiken. Syytän itseäni siitä, että oon ollut liian kaukana mutta samalla oon hirveän onnellinen siitä, et nyt saan olla lähellä Jiriä.
Olohuoneessa on tummanruskea piano, jonka lähellä kaikki istuvat. Talossa asuu jonkinlainen eläväkuollut palvelija, joka sanoo, että sillä on juuri sopiva kappale tähän hetkeen. Tiedän heti, että se tarkoittaa Omertaa, mutta sen emäntä pyytelee anteeksi ja sanoo, että sillä on aina kappale joka hetkeen. Frakkipukuinen haamumainen palvelija istuu pianon ääreen, alkaa soittaa ja Jiri painaa päänsä mun syliin ja herään siihen. | comments: 1 comment or Leave a comment   |
| | Iisa on meillä yötä ja syödään maissintähkiä joululahjaksi saamillani maissitikuilla ja lämmitetään mikroranskalaisia. Porukat ovat meidän kanssa keittiössä, vaikka kello on yksi yöllä. Jutellaan, on lämmintä, patjoja lattialla ja hirmu hyvä olla. | | comments: Leave a comment |
| Pitkä baaritiski ja paljon sohvaryhmiä, muistuttaa hieman laivan baaria. Tilaan drinkin ja nappaan katseellani keskinkertaisen näköisen miehen tiskiltä. Se pyytää innoissaan mua istumaan, mutta juodaankin 'joulu'-nimiset kahviannokset. En anna sen tarjota, eikä se edes pistä vastaan, mikä ainakin unessa vähän ärsyttää.
Tuntuu, ettei siinä ole mitään vikaa. Se tekee tietokonehommia, pitää kissoista enemmän kuin koirista, mutten silti pysty haluamaan sitä. Kuvittelen mielessäni Jirin ja Villen reaktioita samalla, kun poden huonoa omaatuntoa. Hiukan alan kiinnostua miehestä, mutta sitten se pamauttaa olevansa aamuihminen ja menevänsä kymmenen aikoihin nukkumaan.
Siirrytään sen ullakkohuoneistoon, joka on alle 10m² ja viistokattoinen. Siellä on tietokone ja sänky, jossa on sininen peite. Makaan sängyllä ja kyselen pakollisia uskonto/politiikka-kysymyksiä. Se on tapauskovainen vihreä-kokoomuslainen, unessa se käy järkeen. Se puhuu käänteentekevästä ydinvoimalalaitoksesta ja mä mietin, harrastaisinko sen kanssa seksiä. | | comments: Leave a comment |
| | House on ollut ennen lääkärinuraansa köyhä rikollinen ja nyt sen kaverilta on jalka poikki. Tapahtumapaikkana on meidän mummin talo ja siellä on kaikkia meidän yläastelaisia ja lukiolaisia, enimmäkseen kakkosia. Joku toinen lääkäri tahtoo viedä sen miehen sairaalaan leikattavaksi, mutta House tietää, että se on huono idea. Välillä olen se mies, joka roikkuu portaiden kaiteessa, ettei sitä vietäisi. Välillä olen oma itseni ja autan Housea hämäämään sitä toista lääkäriä esimerkiksi ravistelemalla nukutusainetta hämähäkinverkoista sen päälle. Housen auttaminen on tyydyttävää samalla tavoin kuin Jirin auttaminen. | | comments: Leave a comment |
| Olen menossa bussilla kouluun, väsyttää ja droppailen. Menen lukioon, mutta se sijaitsee siellä, missä Lietsala oli. Hätkähdän, kun yhtäkkiä maisemat näyttävät vierailta, mutta rauhoitun, kun muistan, että bussi kiertää ihme lenkkiä. Kun nousen bussista, näen mummon paniikissa ja pulsun, joka on ryöstänyt sen kassin. Menen rauhoittelemaan mummoa ja lupaan todistaa pulsua vastaan, painan mieleeni sen tuntomerkkejä.
Kliseisyys hieman naurattaa, mutta kuitenkin leikin hyvää ihmistä ja moralisoin pulsua niin, että se palauttaa mummon laukun. Jotenkin se saa minun reppuni, suutun ja huudan, että mun laukkua et vittu vie. Koen olleeni taitava neuvottelija, kunnes tajuan, että sain pelkän kassini ilman sisältöjä. Unessa reppuni on vielä omituisen kamelinruskea ja paksua nahkaa.
Mietin, että pitäisikö tyytyä siihen, että sain edes kassin. Kukkaro ja kännykkä eivät ole repussa, mutta kun alan miettiä, siellä on aivan liikaa tavaraa, jotka haluan pitää. Pulsu nauraa, kun huudan, että tarvitsen kirjani, meikkipussini ja loputkin tavarani. Se alkaa selittää, että hän on tällainen juhlijatyyppi, mutta hänenkin täytyy elää. Tyypilliseen tapaan alan selittää, että jos valitsee jotain, kuten juoppouden, on samalla luovuttava jostain. Vertaan sitä ateismiin ja kuolemaan. Se ottaa mun repusta laskimen ja kysyy, voiko sillä laskea, koska kuolee. Mietin, että hiemanko hauskaa mennä kouluun ja sanoa, että myöhästyin, koska mut ryöstettiin. | | comments: Leave a comment |
| Carita on ostanut hevosen ja menen jostain syystä sen kanssa katsomaan taloa, jonne se voisi muuttaa hevosen kanssa. Talo on halpa ja muutenkin kuin unelma, mutta perille päästessämme kliseisellä tavalla pelottava. Sisältä päin talo muistuttaa kartanoa, siellä on suuret huoneet ja suuren kaapin takana on salaovi, jonka ympäriltä on revitty tapetit. Huoneessa on jokin henkiolento ja oven avautuessa alkaa soida Zen Cafén kappale lapsettomuudesta (Neeh?), mistä ymmärrän, että se on murhattu siellä lapsineen/koska se ei ole pystynyt synnyttämään perillistä. Se tanssii silhuettina välkkyen valkoisena ja mustana. Karmii, vaikka lopulta joku selvittääkin, että se on erittäin hienoilla mekaanisilla koneistoilla aikaansaatu.
Sitten sinne onkin muuttanut Sofia ja katsotaan lattialla istuen elokuvaa suuresta taulutv:stä. Kuullaan askelia ja kilahduksia, en kehtaa näyttää pelkääväni ennen kuin Sofia tarttuu musta kiinni. Lopulta maataan jonkun punaisen viltin päällä ihan toisissamme kiinni täristen. Sisään tulee hirveästi ihmisiä, ei siis aaveita, ja siellä on tuttujakin. Ne yrittävät tappaa meitä mitä erilaisimmilla aseilla, muistan kokkiveitsen ja kaikenlaisia keskiaikaisiakin aseita. | | comments: Leave a comment |
| Protumiitti onkin jo 27-28 päivä, enkä ole saanut Jiriin mitään yhteyttä. Harmittaa olla niin lähellä mutta kaukana ja se, että olin niin ajattelematon. Harmittaa myös, ettei ole makuupussia, kun ollaan siellä yötä.
Nella, Sofia, Carita ja ehkä joitain muita (Mirella?) ovat meillä. Allu on mukana ja leikitään sen kanssa olohuoneessa. Nella keksii, että leikitään barbeilla ja kaikki innostuvat. Meillä on kaikki vanhat barbiet, Minna-barbi näyttää ihan Sofialta peikkistukalla. Viedään kaikki vaatteet ja tavarat isoon valkoiseen huoneeseen, kenkiä ja muita jää ovensuuhun, koska juttuja on paljon. Ne pitää siirtää pois, koska kakkoset skeittaavat siellä. Ilmeisesti on joku koulun aktiviteettipäivä ja me leikitään barbeilla.
Ulkopuolella ei olekaan enää juhislaisia, vaan olen ysiluokalla ja huoneeseen tulevat Lotta, Sussu, Sanni ja joku muu, ehkä Marjo ja jossain vaiheessa siellä on joku poikakin. Lotan johdolla kaikki neljä alkavat kiusata minua ja se tuntuu epäreilulta, koska leikitään sen päivän takia ja koska uniminäkin oli tottunut siihen, että juhiksessa tuollainen otetaan niin hyvin vastaan. Yritän puolustautua sanomalla, että ihminen ehtii olla muutenkin lapsi liian vähän aikaan. Siitä ne vain innostuvat ja ahdistun niin, etten pysty kyyneleiltäni puhumaan.
Lyhyessä lucidinomaisessa hetkessä lyön ensin Lottaa, vaikka unessa lyönnissäni ei ole paljoakaan voimaa. Sitten hakkaan kaikkia neljää kauan, huutaen "tapan teidät kaikki" ja muuta yhtä psykopaattia. Tunnen sanoinkuvaamatonta tyydytystä, kun kaikki makaavat nöyryytettyinä ja heikkoina ja verisinä lattialla ja pelkäävät minua. Astun onnellisena ulos huoneesta ja ulkopuolella on opettajia (sekä yläasteelta että lukiosta, ainakin Viertola), muita oppilaita ja meidän vanhemmat. Kaikki ovat todella järkyttyneen ja epäuskoisen näköisiä. Nautin kierosti siitäkin tilanteesta ja päätän selittää vasta myöhemmin, että olen todellinen uhri.
Istumme Sofian, Nellan ja jonkun tuntemattoman kanssa jonkun keittiössä. Tapauksestani on tullut Jokelan veroinen uutinen ja odotan innolla, että pääsen antamaan haastatteluja ja kertomaan, kuinka kaikki on yhteiskunnan vika ja miten kouluissa ei puututa kiusaamiseen. Uskon todella koko ajan, ettei minulle käy mitään ja että minusta tulee kaikkien kiusattujen sankari.
Koulussa kaikki katsovat minua pelokkaasti ja väistelevät käytävillä huudellen "älä lyö". Olen täysin samaistunut sekopään rooliini ja nauran niille kaikille ääneen tai vähintään hymyillen. Lopulta minua alkaa hieman pelottaa. Puhun Nellalle, etten halua vankilaan ja että haluaisin muuttaa Jirin kanssa pois, karata niinkuin Agapessa. Kävelemme Lietsalan koulun takapihalla, siellä missä aina leikittiin kirkonrottaa puskien lomassa ja olen silti tyytyväinen itseeni. | | comments: Leave a comment |
| Herään autosta keskellä vilkasliikenteistä saksalaista moottoritietä. Auto on kaistanjakajalla ja takana on peräkärryssä rikkinäinen sohva. Vasemmanpuoleisella kaistalla menee pitkiä autonkuljetusautoja, joihin on lastattu busseja. Oikeanpuoleisella kaistalla viedään sohvia. Yritän liftata hienojen avoautojen kyytiin, mutta lopulta haluan vain pois ja menen siniseen kuplaan, jota ajaa keski-ikäinen romanomies. Sekin on sohvanmyyjä ja kertoo, että liikenne on siksi niin ruuhkaista, koska kaikki ovat menossa Saksan suurille markkinoille, joilla myydään kaikkea mahdollista.
Ymmärrän, että minunkin on pitänyt mennä markkinoille auttamaan, mutta sohvia kauppaava työnantaja oli jättänyt minut, koska sohva meni rikki. Harmistun hiukan, mutta samassa pääsemme markkinapaikalle. Yhtäkkiä ollaankin 1940-luvun Saksassa, olen palvelustyttö rikkaalle perheelle, mutta käytöstavat ovat Waltarin historiallisista romaaneista. Näen saksalaisen komean sotilaan, joka näyttää Villeltä kasvoista ja on lyhyempikin. Tiedän, että Saksa häviää maailmansodan. Sotilas puhuu veljestään, jonka nimi on Kiri tai Jiri (en kuule) ja joka on kuollut sodassa. Ihanan rakastumisen tunteen vallassa suutelen sotilasta kevyesti, mikä tietenkin on epäsiveää. Kaikki kauhistelevat, mutten välitä, koska se sotilas on niin täydellinen.
Markkinat ovat juhlallinen ja aatelinen tilaisuus ja vanhempi palvelija vie minua suurista ovista sisään. Olen omaksunut palvelijan käytöstavat ja ihastelen ylenpalttisesti pylväikköä ja pehmeää mattoa. Matto näyttää itse asiassa aika nykyaikaiselta, mutta yritän olla kiinnittämättä huomiota unihistorioitsijani aikavirheisiin. Sitten astummekin kauniiseen saliin, jossa on Saksan kuningatar Tuhkimotarinan Bella de la Rosan hahmossa (:D). Kuningatar katsoo minua suopeasti, mutta hyppään säikähtäen pois, sillä "en voi mennä kuningattaren eteen, koska olen vain palvelija".
Vanhempi palvelija ohjaa minut salin läpi pukeutumishuoneeseen hokiessani, etten voi katsoa kuningatarta, koska hän on niin kaunis. Pukuhuoneessa on muita Tuhkimotarinan hahmoja, kuten Ariadna ja Pandora ja Debora ja Tza Tza. Tiesin jo, että unen pitää jatkua niin, että minut puettaisiin upeaan pukuun ja minun ja sotilaan välille kehittyisi monisyinen rakkaustarina, mutta sitten heräsin ja lantutti. | | comments: Leave a comment |
| Nellan kanssa katsomassa koulun näytelmää, jossa yhdellä samalla pitkähiuksisella pojalla on kaikki pääroolit (muistuttaa protu-Alexia) ja mun tekee koko ajan mieli jutella Nellalle ja ihan sitä estääkseni teen todellisuustestin. Ensin kelloni on puoli yksi ja katson uudestaan ja se onkin yli kaksi. Luulen katsoneeni väärin, mut sit tajuan, että koko tilannehan on tosi epärealistinen. Muistan, että unissani ei koskaan ole mitään hyvännäköisiä pussailtavia joten yritän kumata yhden festareilla tapaamani tytön silleen, että avaan oven ja se on siellä.
Ei se ollut ja sitten yritän sellaista teatteriovea keskellä salia ja ensin sieltä on tulossa joku drag queen ja hoen itsekseni, että ei tämä on mun uni ja mä haluan sen söpön tytön. Tyttö toisella puolella ei ole ihan samannäköinen mutta kuitenkin nätti mut sitten ehdin vain pyytää sitä kaikkeen kunnes en pysty hieromaan käsiä yhteen ja herään hetkeksi.
Seuraavaksi katson jotain simsmaailmoja, joita jotkut ovat tehneet ja nyt ne on julkisia. Sitten pääsen ikään kuin sisälle "gayworldiin" ja menen katsomaan jotain bändiä, jotka näyttää tosi aidoilta ihmisiltä ja olen ihan kateellinen muille simeilijöille. Tässä kohdassa välikohtaus, jonka aikana tajuan, että se laulaja on se vahingossa kumaamani drag queen ja olen sille sukua ja mun sänky on takkahuoneessa.
Lähden kävelemään idyllisellä omakotitaloalueella ja siellä asuu todella paljon kauniita tyttöjä, joita tietysti lähentelen. Lopulta mun on paettava UNIVAHTIA, joka ilmestyy ensimmäisen kerran. Unessa se esiintyi hattupäisenä virkamiehenä, jota seurasi joukko muita virkamiehiä. Pakenen niitä jonnekin huussiin (?) ja mietin siellä, kuinka kummallista se on, että mun keho oikeasti makaa sängyllä. Lähden juoksemaan niitä karkuun ja yritän huutaa kaikkea nopeus 100% ym mutta sit herään. | | comments: Leave a comment |
| katson huonoa telkkarisarjaa aamulla, kun huomaan jonkun seurueen meidän kadunpätkällä. oon vasta herännyt ja kaunis aikuinen nainen viittoilee mulle (muistuttaa L-koodin Cherieä). menen paniikkiin ja laitan ensin jotkut tyhmät vaatteet mut sit laitanki vain yöpaidan rintsikoiden päälle. mietin, että mulla on hiukset tyhmästi letillä, kun oikeastikin olin illalla laittanu ne.
nainen kysyi, että voiks ne parkkeerata niiden auton meidän kuistille, kun siellä on niin liukasta, ettei sit luisuis. on lämmintä vaiks jäätä näkyykin ja sanon, että tohon mäkeen saa jättää. se kiitteli mua paljon ja lähti ajamaan mut yhtäkkiä kaatui auton kanssa kylmään maahan. kaikki panikoi ja sanoi, että hae äkkiä jotain sisältä, ettei sille tuu hypotermiaa.
olen aivan paniikissa eikä sitä yhtään helpota, että se nainen on niin upea. löydän jotain kankaita, mutta ne onkin laittaneet naisen ämpäriin ja kertoo, että sen ruumiinlämpö on -50.
meillä pidetään naisen hautajaiset, vaikkei ole varmaa, onko se kuollut. juttelen sen törkeen hyvännäköiselle pojalle ja ajattelen, että voin ottaa ainakin sen lohdutuspalkintona. otan osaa sen suruun ja mietin vain sitä, että miks mulla käy aina niin huono tuuri.
nainen onkin vielä elossa ja lopulta kaikki juhlissaolijat (suurimmaksi osaksi yläaste- ja lukiotuttuja) saakin mennä tervehtimään sitä bussin takaosaan. naisen silmän päällä on lappu ja sillä on jäästä pahoja ruhjeita, mutta se on yhä kaunis. silitän sen hiuksia ja se sanoo mulle jotain ihanaa, miks en muista.
bussi alkaa liikkua just ku mä ja Carita ollaan oltu viimeisiä ja jäädään kyytiin. käytävän molemmilla puolilla on 4 penkkiä niin kuin lentokoneissa, mut se bussi ei oo yhtään leveämpi. ihmetellään, mikä bussi se on ja kuulemma 174. kierretään jotain puolituttua tietä, näen esimerkiksi yhden tehtaanmyymälän takaapäin ja unimuistan, että se on joku yksittäisvuoro Naantaliin. kuitenkaan se ei ole se, vaan tyhmä kuski jättää meidät Raision S-Marketin takapihalle ja suunnistetaan Raision tähtitaivaan avulla pois. | | comments: Leave a comment |
| oon au pairina Ranskassa ja kävelen sellaisen suloisen 9-vuotiaan ranskalaisen tytön ja sen äidin kanssa Pariisissa. tyttö puhuu englantia paremmin kuin mä, niiden perhe on kuitenkin franco-finlandaise ja sanon, että voit puhua mulle ranskaa. teeskentelen ymmärtäväni enemmän kuin ymmärrän. kadut on kauniita ja siellä on paljon valkoisia taloja. mennään leikkipaikkaan, joka on sisällä ja siellä on myös sen tosipieni pikkusisko. käy ilmi, että tytöillä on kaksi äitiä ja se toinen on todella kaunis ja sit ne kysyy, että tunnenko mä itseni vaivautuneeksi, kun ne halailee avoimesti. yritän sanoa, että se on hienoa, mutten osaa sitä ranskaksi niin sanon "non! c'est très joli (nättiä)". ilmoitustaululla on ranskalaisia piirroshahmoja ja tiedotteita ranskaksi ja mun tekee kauheesti mieli kuvata niitä mut herään.
perheen kanssa Ranskassa ja mua harmittaa, etten oo saanut kaveria mukaan. siellä ei oo yhtään mun ikäisiä paitsi todella kaunis opastyttö. käydään ihanissa ranskalaisissa kaupoissa meidän hotellin lähellä ja hukun Ranskarakkauteeni. taidan tehdä jossain vaiheessa todellisuustestin enkä tajua olevani unessa. | | comments: Leave a comment |
| Neiti on meillä yötä ja on ihaninta, vaikka se sanookin, että huoneeni on sekainen. sillä on tummat pitkät hiukset ja otetaan kuvia. illalla nukuttaan kiinni toisissamme ja olen niin onnellinen siitä enkä tunne mitään väärää, vaikka hänen ihonsa on kuuma ja vartalonsa kaunis.
ernut ovat meillä ja jääkaappi on täynnä ruokaa. on niin hauskaa ja yhteenkuuluvaa, ettei aikoihin. on talvi on syksy ja huomaan lucidoivani. esittelen Ilkalle, kuinka osaan lentää ja käsken sen avata talon oven. tuuli vie pohjoiseen ja näen koivun pieniä lehtiä.
kiroan herätyskelloa. | | comments: Leave a comment |
| meidän mummin talo leikkii Juhista, on koulun ensimmäinen päivä. Reetalla on tosi upeat vaatteet, mutta luulen sitä Selinaksi ja sitten vasta tajuan, kun oon sanonut sille. se antaa mulle hienot korvikset, joissa on sinistä ja kimalletta. se alkaa kaupata Matiaksen koiralle jotain pantaa ja poistun Sofian kanssa. sanon, että Allu oli tosi söpö gallerian kuvassa ja Sofia toteaa, että Allu edustaa. Sofia nauraa, kun sanon, että sä edustit enemmän. tämän johdosta ylivuodan onnea ja koulurakkautta. alan miettiä, että olenko oikeasti onnellinen nyt ja tätäkö päivää (joka tuli aika nopeasti) mä oon odottanut näin kauan. sitten tajuan, ettei aika ole mitenkään voinut mennä niin nopeasti ja herään.
mähän nään näitä melkein kuin viime vuonna. ikävä ja ikävää ajatella, etten oo monia nähnyt koko kesäloman aikana ollenkaan. | | comments: Leave a comment |
| Etappi on tosi omituinen ja ulkona liikkuu upea nainen, joka näyttää ihan zombilta ja kysyn joltain, onko tuo muka oikeasti zombi. kun meen Caritan taloon, sieltä tulee sellainen puolimetrinen vihreä otus, joka on zombi kans enkä tahdo uskoa millään. ne zombit pidättelee mua pyörävarastossa kaks tuntia, niin etten ehdi lukukauden ensimmäisille tunneille, jotka olisi kuvista.
pääsen sieltä ja siirryn Sallan ja Suvin kanssa ilmeisesti siihen outoon Etappiin, joka heiluu hirveästi ja pidän Sallasta kiinni, ettei se kaatuisi. lopulta meillä alkaa ruokailu ja Salla on paniikissa hukattuaan kenkänsä sinne. annan sille sellaiset vihreät barbinkengät, jollaiset mulla oli joskus ja ne on Sallan hukkuneet kengät ja se on hirveän kiitollinen. ne lähtee Suvin kanssa juoksemaan koululle, mutta mun on vaikea juosta mun uusilla kengillä ja ihmettelen, miten Salla voi juosta niillä sen. otan pyörän ja poljen jotain mieletöntä mäkeä, josta tulee alas nunna moottoroidulla potkulaudalla, joka ei liity mihinkään.
laitan pyörän lukkoon ja menen sisälle ihmeelliseen punaiseen tiilitaloon, joka on meidän koulu. aulassa harmittelen, ettei sillä ole mitään väliä, vaikka sellainen söpö goottipoika katsoisikin mua, koska sitä ei ole oikeasti olemassa. tajuan olevani lucidissa juuri, kun se poika juttelee ensin jollekin muulle ja sitten katsoo mua ja sanoo "and you, you have some glam in you!" johon mä vastaan hämmästyneenä "thanks, you too." muut menee tunneille, mutta mä en, koska olen lucidissa. alan etsimään sen söpön pojan luokkaa ja tajuan, että se on yläastelainen.
menen yläkertaan ja se on mielettömän hieno ja iso ja kouluruokala näyttää Stockmannin siltä ruokapaikalta Hansassa ylhäällä. jollain keittäjistä on paita, josta näkyy isot tissit ja puolet nänneistä. ensin kuljen tosi ärsyyntyneenä sen ohi ja sitten vasta tajuan, että tämähän oli lucid ja käyn huomauttamassa sille "this is not a tit bar. this is a school". enkä tajua, miksi kaikki repliikit on enkuksi, ehkä että ne voisi olla suoraan leffoista. :D se menee tosi hiljaiseksi ja sellainen blondi opettaja alkaa selittää viereisessä pöydässä, miten häntä ei RADIOVIESTIN LUKIJANA häiritse tissit ruokalassa, vaikka se saattaakin olla nuoria kohtaan hieman provosoivaa. :DD se on hyvin mielenkiintoinen unihahmo, mutta lähden silti etsimään sitä poikaa.
kakkoskerroksessa onkin vain ikkunoita niin kuin lentokentillä, eikä yhtään luokkahuoneita. menen vessaan ajatuksena kuvitella sen sinne ulkopuolelle, kun tulen sieltä. mulla on purkka jumissa kurkussa, joka varmaan johtui mun alkavasta flunssasta. katson itseäni peilistä ja mun naama näyttää omituisen leveältä, vaikka tuntuukin normaalilta (kannattaa kokeilla katsoa peiliin, jos lucidoitte). en saa sitä purkkaa ulos ja herään. ei ees vituttanu. :D | | comments: Leave a comment |
| esiinnyn Suvin kanssa jossain esityksessä Rieskalähteellä tai jossain, vaikken ole lukenut koko näytelmää. meidän pitää tanssia shakkinappuloina oman nappulan mukaan ja mä olen kuningas, enkä osaa mitään, mutta esitys yleisesti menee ihan hyvin.
***
Jiri on estänyt mut ja kun oon just soittamassa miksi, se lisää mut takaisin. Janika on saanut selville, että se käyttää aineita ja syyttää siitä jonkun mutkan kautta mua. järkeilen , että se on kyllä unta ja järkeilen aika monen muunkin asian olevan unta, mutta silti on kohta Jirin kanssa ruisrockissa.
se pyytää mua antamaan äitin kännykän, koska se ei voi jostain syystä käyttää sen omaa porvarikännykkää. vannotan sitä pitämään sen tallessa enkä keksi mitään rangaistusta, jos se hukkaa sen. jutellaan ja Jiri on sellainen kuin aina unissa, mutta liian harvoin oikeasti. Iitu tulee siihen ja alkaa heti kysellä Jiristä ja vastaan koko ajan sen puolesta, koska en halua, että Jiri alkaa käydä Turussa katsomassa Iitua. Iitu menee ja Iisa tulee ja selitin sille, miten haluan takaisin kouluun ja jopa se oli ihmeissään. bändit alkaa soittaa ja lähden etsimään muita, vaikka oikeasti tahtoisin vaan olla Jirin kanssa, koska se on niin kivalla päällä nyt. Ulpin ja Emmin bändi esiintyy jossain huoneessa, mutten löydä Jiriä enää nauramaan niille. | | comments: Leave a comment |
| lennän suuressa taidenäyttelyhallissa ja tajuan taas lucidoivani. lentelen jonkin aikaa paikasta toiseen vaan lucid-tilahuumassa ja sitten yritän etsiä poikia, mutta eihän niitä sieltä löytynyt taaskaan. menen johonkin ovettomaan koppiin läpi seinästä ja yritän kuvitella sinne jonkun tajuttoman söpön pojan odottamaan mua. enkä taaskaan onnistunu siinäkään ja yritän pussailla jotain vähemmän söpöä. se ei oikein toimi, joten päätän lähteä shoppailemaan meidän keittiön ikkunan läpi. on hirveän syyllinen olo, kun mäiskin sitä ikkunaa, koska tuntuu niin, että olisi hereillä ja joudun uskottelemaan itselleni, että aamulla se on kyllä ehjä. olihan se, mutta kauppaan asti en koskaan päässyt.
äiti on luvannut mulle kaikki sen vaatteet, jotka haluan ja pengon sen kaappeja. ne muistuttaa enemmän iskän kaappeja ja huonekin on iskän, mutta löydän sieltä kaikkia goottivaatteita ja kaikkia hienoja, joissa haluan ottaa kuvia. sitten jotkut muut löytää sieltä kaapin takaa sellaisen törkeän ison pukuhuoneen. mua raivostuttaa, miksen ollut vaihtanut äidin kanssa huoneita silloin kasilla ja päätän heti kysyä, saanko rempata sen sieltä omakseni.
miksi aina löydän onkaloita meidän talosta? :D
meillä on joku koulun juhla, jossa en esitä mitään, mutta hengaan silti lavan takana jonkun hauskan Otto-nimisen pojan kanssa. se esittä tiikeriä ja Irina laulaa yksinään Pingviinilaulusta sammakko-versiota, jonka tahdissa kuuluu leikkiä pikipataa. ripari-Helena alkaa vetää laulua englanniksi ja Irina tulee lavalta alas Bellenä. jotkut tyhmät kysyvät, mistä leffasta se on ja Irinaa raivostuttaa niin, että se sanoo vahingossa Ruusunen ja Kaunotar ja häpeää itseään. :D mä katson vain vierestä pikipataa koska: "vaikka mukaan meneminen olisi muistuttanut isästä, olisi se silti ollut pelon muistamista, enkä halua suosia sitä. siis pelkoa." (kun ajattelin tuon lauseen, näin sellaisen maalauksellisen rannan, missä tyrskyt osuu kiviin ja tuli mieleen Tove Jansson) | | comments: Leave a comment |
| | lennän jossain keskiaikaan lavastetussa maisemassa ja sitten lennän alas ja tajuan olevani lucidissa. en ole yhtään varautunut moiseen, joten vaan juttelen ihmisille ja kerron niille, että tämä on vain unta. kaikki piti mua tosi outona eikä kukaan halunnut olla mun kanssa sitä kättentaputusjuttua, kun halusin kokeilla. toimin vaan ihan kuin normaalisti unessa, paitsi että tiedostin kaiken uneksi. menin makoilemaan viisaan jätkän viereen, joka opiskeli isolta digitaululta jonkun kielen persoonamuotoja. en tunnistanut kieltä ja se sanoi, että tietenkin latinaa. olin ihan woo ja kerroin, että mäkin oon lukenut sitä hiukan, koska oikeesti olisin, jos olisin siellä (se oli yliopisto se paikka). juteltiin jotain ja sitten suutelin sitä ja kun se oli vielä vaivautunut heräsin. | | comments: Leave a comment |
| | katon koneelta Ringiä ja se on ihan kamala. tekee koko ajan mieli pysäyttää tai laittaa kädet silmien eteen, mutta pakotan itseni katsomaan Samaran kamalia kasvoja. Samara on nuorempi kuin oikeassa leffassa, sen jalat on paiseilla ja veriset, kasvoistakin on lähtenyt ihoa. koko ajan tapetaan joku, ensin päähenkilön mies ja sitten poika syömällä sen pää. katson väkisin, koska on niin hienoa, kun Uma Thurman makaa veren keskellä ja muistan, että se tyttö ilmestyy siihen taas. | | comments: Leave a comment |
| tuun Mallun luota bussilla ja oon ihan varma, etten ehdi. se kuski tokasee jotain töykeetä, kun oon ihan paniikissa. nään siellä bussissa Pauliinan Suvin ja moikkasin iloisesti. se moikkas takasin, mutta sano heti perään, kuinka tyhmää sen mielestä on moikata busseissa, kun ei kumminkaan mee istumaan viereen eikä sano mitään muuta. olin vähän eri mieltä ja menin meidänkoululaisen Essin viereen loppumatkaksi.
Viertola pitää meijän yläasteluokalle jotain vuosi erossa -luokkakokousta ja saadaan joku paperi, mihin pitää korjata pilkkuvirheitä. sinne on saanut tuoda kaikkia kavereita uusista kouluista ja mä oon tuonu ernut, vaikka kukaan muu ei oo tuonut ketään, paitsi että Aino Jolkkonen ja Lotta on siellä. ahdistun kaikista puolitutuista silmäpareista, ja tiedän 250-prosenttisesti, että mun paikka on Juhiksessa ernujen kanssa. hengasinkin niiden kanssa vaan koko ajan (Nella ja Carita ei vissiin ees ollu siellä) ja meillä oli hauskaa, eikä edes haitannut, vaikka kaikki kattokin tyhmästi.
Sami ja joku muu osaa puhua ranskaa ja puhun täysin kieliopillisesti oikein sitä niitten kanssa ja olen ihan fiiliksissä. yhtäkkiä siellä onkin Anja, joka huusi, miksei olla tultu katsomaan tuntia aikasemmin, kun näytettiin leffaa. selitettiin, että mä ja Sofia oltiin nähny se ranskantunnilla. Anja ei uskonu, vaan käski meijän luetella millä sanoilla se alkaa ja mä melkeen muistin. Sofia oli kirjottanu ne pipoonsa ja näytti tosi söpöltä kun se istu se pipo päässä ja yritti nähdä sitä tekstiä. ei se nähnyt niitä siitä, ja mua harmitti tosi paljon se, mutta Sofiaa ei yhtään eikä muakaan lopulta. sen hiukset oli tosi hassut. | | comments: Leave a comment |
| mulla on sellainen ihana oma paikka portaiden alla, missä voin kääriä itseni vilttiin ja lukea ja leikkiä, että se on maailma. Carita tulee sinne koputtamaan ja sanoo tosi tyhmästi, että tuu nyt pois, eikä yhtään ymmärrä, miksi ihminen tarvitsee kolon, jonne piiloutua maailmalta. Ellu (Elisa) on kans siellä oven ulkopuolella ja sanoo samaan tyhmään sävyyn, etten voi olla ikuisuuksia siellä ja mua harmittaa, että ne löysi mut sieltä.
seuraavana päivänä näin Ellun bussissa, vaikka en oo nähnyt sitä tolleen kuukausiin. tollanen paikka olis oikeestikin tarpeen.
piilotan kaljoja meidän vessan laatikoihin ja oon ihan paniikissa, jos äiti löytää ne. kumminki meen nuorisotalolle, jonka keskus on sata metriä syvä mustaksi kaakeloitu kolo. juttelen Nellan Harrin kanssa jostain, ja sit se kysyy, montako kaljaa oon juonu. kun sanon, etten yhtään tänään, se tokaisee että hyvä ja että on pahoillaan, kun sen pitää puhua asiasta, mutta se on huolestunut Nellan juomisesta. lähdetään ajamaan jonnekin ja jutellaan, mut mun puhelin soi ja se on äiti, joka oli löytänyt ne kaljat. kun oon sanomassa Harrille, että voihan paska, siinä onkin yhtäkkiä Ilkka. kysyn siltä, mitä se siinä tekee, kun se vielä äsken oli Harri. Ilkka vastaa vaan, että koko ajanhan se siinä oli, enkä viiti sanoa mitään, vaikka oon eri mieltä, etten loukkaisi sitä.
nään Ilkan Maitohorman kummituksen goottiversion, kun oon jossain heinäparvella. se ilmottaa, että kuolen kahden päivän päästä. totean asian hyvin tyynesti näinkin kuolemaapelkääväksi ihmiseksi, koska tuntuis hyvältä päästä sen kanssa katselemaan maailmaa viiva otsassa. koska se näyttää vähän pelottavammalta ja Samarammalta, kysyin ihan muodollisuudesta, etteihän se satu. se nauroi ja sanoi, että totta kai kuollessa pitää kärsiä ja päättelin joutuvani helvettiin. ahdistuin, mutten vieläkään lopullisesti seonnut, vaan lähdin täysillä pyöräilemään Suvin ja Ilkan luo.
oli niitä vielä muitakin, mutta huono pää. :/ | | comments: Leave a comment |
| |
![[info]](http://l-stat.livejournal.com/img/userinfo.gif){kind=small}
haavemaa's journal